Kaupunkilaisten osallistamisesta puhutaan Espoossa kauniisti, mutta kuunteleeko kaupunki todella asukkaitaan? Me espoolaiset arvostamme kotikaupungissamme asukaskyselyjen mukaan erityisesti lähiluontoa. Huolestunut keskustelu Harmaakallion tulevan suojelualueen turmelemisesta ylileveällä Tillinmäki-Vanttila -ulkoilureitillä on tästä hyvä osoitus (HS 16.10. ja LV 21.10.).
Me Espoon keskuspuistossa ulkoilevat latokaskelaiset pöyristyimme, kun huomasimme kaupungin tällä viikolla hakanneen Harmaakalliolta metsää kuuden metrin levyiseltä vyöhykkeeltä. Eniten meitä harmitti, ettei kaupunki palautteesta huolimatta ottanut aikalisää ennen metsän parturoimista.
Harmaakallion halkaisevasta ulkoilureitistä tiedottaminen oli farssi, jolla asukkaiden vaikuttamismahdollisuus minimoitiin. Suunnitelmasta oli kuulutus kesällä yhdessä lehdessä, joten se meni monelta lomalaiselta ohi. Miksei suunnitelmasta lähetetty tietoa esimerkiksi alueen asukasyhdistyksille? Nyt prosessista tuli sellainen olo, ettei kaupunki edes välittänyt kysyä Harmaakallion ympärillä asuvilta ihmisiltä meidän mielipidettämme.
Onko myös joillakin lautakunnilla enemmän vaikutusvaltaa kuin toisilla? Tässä Harmaakallion tapauksessa liikuntalautakunnan päätös jyräsi ympäristölautakunnan näkemykset metsän säilyttämisestä. Asukkaat kyselevät oikeutetusti, mitä järkeä kuntavaaleja on edes järjestää, jos luottamushenkilöiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Kiistellytkin asiat tuntuvat etenevän virkakoneistossa muuttumattomina.
Toisin kuin kokoomuksen varavaltuutettu Asso Erävuoma antaa ymmärtää (LV 28.10.), suurin osa meistä länsiespoolaisista ei halua tulevaisuutta, jossa metsään pääsisi vain köröttelemällä autolla Nuuksioon. Suojelualuestatuksen saanut Harmaakallio on meidän länsiespoolaisten oma lähimetsämme, jonne pääsee kotiovelta. Moni olisi ollut valmis myös kompromissiin, jossa esteetön ulkoilureitti olisi toteutettu korkeintaan parin metrin levyisenä.
Harmaakallion metsä on jo runneltu leveän baanan tieltä, mutta miten voisimme välttää vastaavat katastrofit jatkossa? Haluaako Espoo vahvistaa mainettaan asukasdemokratian irvikuvana, vai olisiko aika alkaa kuunnella asukkaita?
Sara Saramäki
Varavaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (kesk.)
Latokaski-seuran hallituksen jäsen
Hyvä kirjoitus! Huolestuneena seuraan itsekin tätä kehitystä kotikaupungissani. Luonnosta ja ulkoilusta voi, ja usein pystyy parhaiten, nauttimaan kunnostettujen ulkoilureittien ulkopuolella. Kaikkia ulkoilualueita kaupunginosien läheisyydessä ei saa rakentaa, edes ulkoilureittikäyttöön. Tällä hetkellä eniten jännittää oman asuinalueen Leppävaaran urheilupuiston latu- ja ulkoilureittien suunnitelma, jossa ulkoilureiteillä pilkotaan ennestään jo hajanaiseksi muodostunut metsäalue entistä pienemmiksi plänteiksi. Yhtenäisen metsäalueen luontoyhteys katkaistaan ja valaistujen ulkoilureittien myötä valosaaste vallannee kohta myös tämän metsän. Luonto voi tuottaa hyvinvointia, virkistyskäyttöhyötyjä ja elämyksiä ilman, että kaupunki rakentaa metsämme täyteen suorituspaikkoja. Pidetään metsät metsinä!